Päätösjuhlaan

Elämä olisi puuduttavaa ilman juhlahetkiä. Hyväkin arki tarvitsee muistutuksia siitä, miten arvokkaita asioita meille läheiset ihmiset ovat. Ja niiden ihmisten myötä ne lukemattomat juhlahetket. Isossa perheessä olemme saaneet kannukaupalla juhlistaa kahvipöydässä milloin mitäkin juhlaa. Suurperheen äitinä saan aitiopaikalta seurata pienten ihmistaimien kasvamista lapsesta nuorukaiseksi ja siitä vielä nuoreksi aikuiseksi. Se on jokaisen lapsen kohdalla aivan erityinen ja omanlainen kokemus. Se on jokaisen kohdalla sydäntä koskettavaa ja kallisarvoista. Me tarvitsemme näitä juhlahetkiä, jotta voimme kunnolla pysähtyä ja keskittyä juuri tähän kyseessä olevaan lapseen.

Koulu päättyy maanantaina, mutta 6. luokan päättäjäisjuhla, graduation celebration, on tänään illalla. Juhlaan pyydettiin toimittamaan kuva omasta lapsesta aivan pienenä ja sitten vielä aivan tuore. Laatikoita penkoessani valikoitui Brunosta nämä otokset: Bruno n.1.5 vuotiaana ja Bruno syksyllä -ja välissä  yli 10 vuotta.

Kuvista näkee hyvin, millaisen pojan vanhempana olen saanut nämä 12 vuotta viettää. Bruno on empaattinen ja helposti kaverustuva urheiluhullu. Bruno on se, joka joka aamu hoputtaa ja tarkistaa, että 10-vuotiaalla pikkuveljellä on lounas mukana ja että kaveri ehtii koulubussiin. Bruno kertoi koulussa, että muuttaa kesällä Suomeen -ja paras koulukaveri Zack purskahti itkuun… Bruno huolehtii pikkuveli Sinuhen hyvinvoinnista suurella sydämellä, vaikka toisinaan toivoisikin, etteivät ihmiset aina tuijottaisi pikkuveikkaa niin pitkään. Hänellä on myös tarkka vaisto äidin tunnetilojen analysoijana ja hyvin herkkä omatunto. Jos asiat eivät suju toivotulla tavalla, silloin räiskyy ja paukkuu -mutta sitä ei koskaan kestä kauaa.

bruno3
Onnea on… kun on veli, joka välittää.

Juhlaillan aamuna ajatukseni viipyvät juuri tässä lapsessa. Koska elämässä alkaa olla taas hyvästejä enemmän kuin nähdään taas-toivotuksia, luulen, että illan tilaisuus nostattaa kaikilla meillä tunteet pintaan. Itse olen kirjoittanut kirjeitä koulujen opettajille, jotka ovat mahdollistaneet nämä harppauksin edenneet onnistumisen ja oppimisen kokemukset meidänkin lapsille. Ja tänään on tapetilla erityisesti Bruno, joka tänne tullessaan hyppäsi yhden luokan yli ja selvisi kuin selvisikin siitä erinomaisesti! Syksyllä Suomessa hän siirtyy oman ikäryhmänsä seuraan -uudelleen kuutoselle. Elämä tasoittaa kuoppia ihan mukavalla tavalla.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s