Täydellistä elämää ei ole. Mutta täyttä on.

Silloin, kun elämässä tunnit täyttyvät ja tapahtuu paljon ja tiiviisti asioita, ei tule kirjattua tapahtumia ylös. Silloin, kun olisi tukkukaupalla aiheita mistä kirjoittaa, ei olekaan sopivaa hetkeä kirjoittaa niistä asioista. Ja jos niissä tapahtumissa on runsaasti muihin ihmisiin liittyviä kytköksiä, on kirjoittamisen kanssa oltava tarkkana, ettei tulisi paljasteltua muiden ihmisten elämästä liian henkilökohtaisia asioita.

Elämän kulisseissa on tapahtunut paljon -ja muutoksia on yhä edessä. Roolivaatteet menevät uusjakoon, ja lavasteetkin ovat vaihtumassa vähemmän säihkyviin. Pitkältä tuntuvan odotuksen palkitsi toivottu lopputulos, ja niinpä pääsen heiluttelemaan kauhoja ja kattiloita uudessa työpaikassa, joka on juuri minulle se unelmatyö, siltä se pitkällisen tarkastelun jälkeen ainakin tuntuu. Elokuun puolesta välistä eteenpäin elämä on siis minullekin yhtä ihanaa leiriä! Tietysti työ on työtä ja työn vaatimukset tulevat tutuksi aikaa myöten, mutta työympäristö ja ihmiset, joita työn myötä tulen tapaamaan on myöskin parasta, mitä henkilökohtaisesti voin toivoa.

blogiin2
Ja tästä aasinsiltana asiasta kymmenenteen; olenko ainoa, joka enemmän, kuin kerran viikossa harhailee parkkipaikalla omaa kulkupeliänsä etsien ja auton avaimilla valoja vilkutellen?! Anyone?

Uusi tilanne palauttaa meidät Suomeen, minut ja täällä olevat lapset. Suomeen, jossa meillä ei ole muuta, kuin neljä lasta odottamassa paluutamme. Ja suku. Ja ystävät. Ja se työ. Asunto kyllä löytyy ja uudet rutiinit aikaa myöten.  Ja sehän on yksinkertaistettuna kaikki, jota tarvitsemme. Jatkossa mies risteilee valtameren yli luoksemme. Eikä sitäkään onneksi ikuisesti kestä. Mutta on sentään toinen meistä vanhemmista lähellä lapsia. On koti, johon kaikki voivat halutessaan tulla.

blogiin3
Moottoritiellä ajelimme pitkään sheriffin perässä ja päässä kaikui lapsuudesta tuttu laulu: Who shot the sheriff?

 

Lennämme Suomeen kevyen lentokonelaukkujonon kanssa, jotka sisältää lähinnä tärkeimmät vaatteet ja paperit. Täällä on kotia tyhjennetty amerikkalaisen garage salen avulla, joka on kyllä tyhjentänyt taloa huipputehokkaasti. Pitkään mietimme laivakonttia, mutta tulimme siihen lopputulokseen, että kontti tuodaan vasta sitten, kun myös mies muuttaa luoksemme Suomeen -jos silloinkaan. Käy tämä mannerten välinen muuttoliike aivan tehokkaasta konmarittamisesta. Eipä kerry turhaa tavaraa varastoihin (vaikka oikeesti kertyy muuten…).

aaaaa3
Nautitaan siitä niin kauan, kun sitä aivan kotikulmilta, monesta kulmasta, saa. Kahvia, erikoiskahvia ja kausimakuja. Täällä ollessa makuhermot ovat menneet myttyrälle, ja minäkin olen oppinut tykkäämään erilaisista jääkahveista -erilaisilla makeuksilla ja makusiirapeilla höystettynä.

Edelleenkin maallista mammonaa suurempaa rikkautta ovat minulle ihmiset ja kohtaamiset keskusteluineen. Viimeiseen viikkoon onkin mahtunut kirkon varainkeruulounastelua, high schoolin valmistujaisjuhlia, amerikkalais-suomalaiset ristiäiset, täkäläinen isänpäivä, Father´s Day ja koulun päättymiseen liittyviä luokan omia juhlia -jotka kyllä ansaitsevat oman päivityksen, niin vaikuttunut olen siitä positiivisesta asenteesta, jolla taimia täällä kasvatetaan. Tässä menovinkkikarusellissa on silti oikein mukavaa -näkee asioita taas aivan uusin silmin!

blogiin4
Lauantai-illan juhlanuppu katseli maailmaa hyvin levollisin silmin koko toimituksen ajan. Ilta olikin ristiäisille oikein mukava ja tunnelmallinen ajankohta.

 

 

 

 

 

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s