Hetkellisesti kateissa

Koululaisten turvallisuuteen suhtaudutaan koulupiirissämme äärimmäisen tiukasti. Muutamia kertoja kouluissa on ollut nk. lockdown-tilanne ts. koulu on lukittu ja toiminta pysähtynyt, koska alueella on havaittu jotain rekisteröimätöntä tai outoa. Kerran se oli karhu. Kerran väärä hälytys. Myös koulubussille täällä saatellaan alakoululaiset, joilla ei ole esim. isoa sisarusta samassa bussissa, vaikka matka koulubussille olisi vain muutaman  korttelin mittainen.

Yläkoululainen kulkee jo itsekseen koulubussilta kotiin. Hänen koulupäivä alkaa joka aamu klo 8 ja siksi hän on jo klo 15 jälkeen yleensä kotona. Mutta ei ollut tänään. Minä poikkeuksellisesti en ollut hänen kotiintuloaikoihin kotona. Kävin asioilta palattuani vain heittämässä autonavaimen keittiöön ja lähdin kiireellä kävellen (hyötyliikuntaa) vastaan ensin eskarilaistani ja sitten toiselle pysäkille odottamaan ykkösluokkalaistani. Kun palasimme pysäkeiltä kotiin oli kello jo puoli viisi, ja neljä lasta kotona, mutta se viides puuttui.

Enkös juuri ollut edellisenä iltana ottanut tauolle kännykän häneltä. Tauot näistä kaikista laitteista kun mielestäni tekee ihan hyvää kaikille meille, eikö? En siis voinut soittaa kysyäkseni, missä hän on. Soitin kyllä naapuriin, josta kerrottiin, ettei poika ollut hypännyt koulubussiin. Koulun toimisto oli sulkeutunut jo tuntia aiemmin -ei siis apua sieltäkään. Tarkastin kertaalleen sähköpostit ja viestit -ei mitään ilmoitusta sielläkään. Pikkuisen jo alkoi iskeä ikäviä epäilyjä mieleeni ja mielikuvitukseni kävi läpi pikakelauksella kaikkien niiden kadonneiden lasten kuvat, joita olen surullisena katsellut kaupan seinällä. Missing children.

missing
Kuva Google kuvahaku.

Ei auttanut muu, kun pakata neljä veljestä autoon ja lähteä ajamaan 10 kilometrin päässä sijaitsevalle koululle. Mitä jos joku on valehdellut, että O on paha ja se on viety poliisiasemalle, vaikka se onkin kiltti? mietti matkalla 6-vuotias pikkuveli ääneen. Mitä jos sitä väsytti ja se nukahti kouluun? Koululle ajaessa katse haravoi tienposkia ja arvioi tutuinta reittiä, jos poika on lähtenyt esim. kävellen kotia kohti. Koulua lähestyessämme parkkipaikka näytti autiolta. Onneksi toimistorakennuksen edessä näkyi jo kaukaa tuttu Redhawksien lippis -turvassa!  Autoon hyppäsi hieman jännittyneen ja selkeästi helpottuneen oloinen kaveri. Matematiikan opettaja oli päättänyt antaa juuri tänään lisäopetusta rästitehtäviin, jotka olivat jääneet opettamatta pitkän lomamme aikana. Ja poikamme ajatteli, että pääsee nk. myöhäisemmällä harrastekerhokoulubussilla pois, mutta näin ei ollutkaan. Ja juuri tänään se kännykkäkin oli nipoäidin piilossa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tänään ruokapöytäkeskustelussa tankkasimme ulkoa uutta osoitettamme ja vanhempien puhelinnumeroita ja kävimme läpi käytäntöjä erikoistilanteiden varalta. Onneksi me löydettiin sut, sanoi pikkuveli isoveljelleen vielä ennen nukkumaanmenoa. Niin, onneksi, ajattelin minäkin ja jotenkin erityisen kiitollisella mielellä laitoin kaikkia lapsia tänään nukkumaan ja iltarukoksen myötä taas muistin, miten paljon minulla on syytä onneen. Meillä on yhdeksän lasta. Yksikään heistä ei ole ylimääräinen.

(Otsikkokuva on napattu Hämeenlinnan ry:ltä talvilomallamme.)

Advertisements

2 thoughts on “Hetkellisesti kateissa

  1. Hui! Ihan hillittömän pelottava tilanne kaikille osapuolille! Annoithan koululle palautetta? Opettajan tehtävä olis tässä tilanteessa varmistaa että lapsi pääsee kotiin.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s