Kirsikankukkien aikaan

Kun asuu uudella paikkakunnalla toista kalenterivuotta, on etappeja, joita osaa odottaa. Yksi varma lähestyvän kesän merkki on kirsikkapuiden kukinta. Kirsikkapuita on paljon ja niiden hennot kukat suloisessa kauneudessaan herkän kauniita. Kuuluisin kirsikkapuiden kukkaloisto löytyy Seattlen alueelta maineikkaan University of Washingtonin kampuksella. Kun kirsikkapuu toisensa jälkeen puhkeaa kukoistukseen, on tällä kauniilla kevään merkillä historiallista taustaa. Kirsikkapuiden lahjoittaja, japanilainen majuri, antoi ne symboliseksi merkiksi Yhdysvalloille Japanin ja Yhdysvaltojen yhteistä historiaa kunnioittaen 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Kirsikkapuu edustaa japanilaisessa kulttuurissa elämän kiertokulkua, kuolemaa ja uudelleensyntymistä. Ja näitä faktoja voi tarkistaa, sillä lähinnä ulkomuistista kuvittelen lukeneeni jostain näistä alkuperäisasioista. Viime vuonna kirsikkapuiden hehkuvin kukinta osui maaliskuun kolmennelle viikolle, mutta kevät on tänä vuonna myöhässä sen verran, että kukkaloiston täyskukinnan on arvioitu osuvan aprillipäivälle, huhtikuun 1. Tällöin kampus on tukkonaan turisteja ja muuta paikallisväkeä, joten me suunnittelemme ottavamme ennakkolähdön ja käymme alueella jo keskellä viikkoa -sateettoman päivän niin salliessa…IMG-20160329-WA0002Runsassateinen talvikausi -kylmin moneen vuoteen- on selätetty ja me olemme perheenä kömpineet ulos talvikolostamme sisätilojen lämmöstä. On ihana talsia keskellä keväänvihreää retkipolkua, noukkia vaikka ojanpientareelta sinne pudonnut puunoksa aseeksi ja nauttia luonnosta -kukin meistä omalla tavallaan. YMCA:n sisäliikunta jää ulkoilun alle ja mieli suunnittelee pikkuisia päiväretkiä meren rantaan. Trampoliini kasattiin takapihalle lauantaina ja naapureiden ihmeeksi siellä rymyttiin pimeään asti. IMG-20160318-WA0003Elämän kiertokulkua olen jälleen ihmetellyt minäkin. Piti elää monta kuukautta, talvesta talveen ja vielä keväästä kevääseen, että se taas asettui sydämeeni. Rauha sisimpääni. Maahanmuuttajan monimutkaisten mielentilojen ja ajatusten vuoristoradan tasaannuttua hiljaa iloitsen siitä, että minulla on taas niin hyvä olla. Enää en pidä sitä itsestäänselvyytenä. Omaa hyvinvointia oli tarpeellista tarkastella ulkopuolisen life coachin kanssa. Suosittelen lämpimästi.

Arkiset asiat rullaavat mukavasti. Aamulla herättelen lapset tuttuun tapaan kouluun klo 6:30 alkaen ja rapistelen eväsvalintojen kanssa. Aamupäivä vierähtää vikkelään pienimmän kanssa, kunnes hänkin hyppää koulubussiin. Oma rauhallinen iltapäivävapaa on ylellistä omaa aikaa. Tänään piipahdin kävelyreissulla naapurissa kahvilla. Ruokakaupat eivät juurikaan enää haukkaa aikaani tästä iltapäivän seesteisyydestä. Ruokatavarat tilaan pääsääntöisesti Amazon Fresh-palvelun kautta netistä. Ja palvelu pelaa, sillä  he tuovat kuorman kotiovelle asti. Uusi Kitchen Aid-taikinakone hohtaa uudenkarheana nurkassa. Ihanan punainen. Olen ilmeisesti toipumassa yrittäjyysaikojen ylileipurina olemisesta ja leipominen tuntuu kiehtovan houkuttelevalta ja harrastuksenomaiselta jälleen. Ainakin mies kiittää, kun saa taas viikkopullansa. Neljän aikoihin talossa taas täysi tohina koululaisten kotiuduttua. Ruuanlaittoa ( hei se voi olla tosi kivaa ja helppoakin)ja kuulumisten vaihtoa. Vielä ulkoilua. Ja pian onkin jo aika valmistautua yöpuulle. Tavallista elämää kirsikkapuiden kukkiessa. Ja minä oivallan, että juuri täällä ja tässä minä tänään haluankin olla. Yhdysvalloissa. Olo on vähän kuin uudestisyntyneellä. Ja se on aika ihanaa se.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s