Nuttu nurin, onni oikein

Sunnuntai. Toipilaspäivä vielä yhdellä loppuviikon kuumepotilaalla, muut lähtivät jo aamulla kirkolle. Sinuhenkin läsnäolo välttämätön, sanoi isoveli, kun ehdotin, että jäisi minun ja pikkuveljen seuraksi kotiin. Sellaisia ne ovat, isot veljet ja isosisko, raahaavat mieluusti häntä mukanaan melkein kaikkialle. On onni syntyä ison perheen häntäpäähän, jos erityisyytesi tekee sinusta näin rakastetun.

Itse nautin jo aamukahdeksalta netin suomasta ilosta ja live-lähetyksestä Helsingin ry:n seuroista aamukahvin lomassa. Miinus kymmenen tunnin aikaero hankaloittaa ajoittain yhteydenpitoa Suomeen, mutta sunnuntai-aamut on kyllä mukava aloittaa suomenkielisen seurapuheen saattelemana. Mukava yhteensattuma, että tänään Rovaniemellä opiskeleva tyttömme laittoi ääniviestin samoista seuroista, kuin mitä itse kuuntelin, vastaukseksi tekstiviestikysymyykseni: Missä olet?  Tuli tunne, että hyvässä paikassa hän on.

Sinuhen kanssa olimme vuosittaisessa lääkärintarkastuksessa Well Child viikko sitten. Jo samana päivänä olimme samalla lastenlääkäriklinikalla uudella kierroksella. Koulussa oli sattunut haaveri ja otsassa ikävä vekki. Vaikka Sinuhe vastustelikin otsan paikkaamista valtaisasti, saatiin otsa paikattua (liimalla selvittiin) ja kaveri laastaroitua. Tänään liima lähtee pois, siistiä työtä Dr. Li teki. Ja tyypilliseen tapaan Sinuhen mielipaha pyyhkiytyi pois hetkessä ja valloittava hymy  valaisi kasvot –we are all good!

Alkavalla viikolla on käsillä taas vuosittainen moniammatillinen palaveri Sinuhen asioita ja kehitystä koskien. Sinuhen kaikki tukiterapiamuodot tapahtuvat koululla. Hän saa koululla niin fysioterapiaa, puheterapiaa kuin toimintaterapiaakin. Myös neuropsykologi työskentelee hänen kanssaan lähes viikottain. Sinuhen kielellinen kehitys on ollut vahvasti englanti-painotteista niin  puheessa, kuin viittomissa. Suurinta hupia koemme silti, kun hän vastaa  kysymyksiin suomeksi levitellen käsiään ja pudistellen päätään: En tiedä.

img_7376
Ekaluokkalainen iloitsee uusista kengistään kirkkoon lähtiessään. Samanlaiset, kuin isoveljelle Suomi-tuliaisiksi hankitut. Vansit ne olla pitää, ohjeistaa sisko.

Jokapäiväinen elämä erityislapsen kanssa ei yleensä suju käsikirjoituksen mukaan. On ollut minullakin opetteleminen elämään tässä ja nyt (joskus onnistuu, joskus ei) ja muuttamaan toimintatapaa lennossa. Tämä sunnuntai on alkanut levollisesti. Kohta ulko-ovesta ryntää lauma nälkäisiä. Salaattia ja hampurilaisia pöytään. Sitten vähän sisäleikkejä ja ulkoilua. Ehkä osa porukkaa pakkautuu uimareissulle. Elämä on tänään ihan riittävän hyvää -ei sen niin väliä, jos on nuttu nurin, kun mieli ei.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s