Onni löytyy arjesta. Aina.

Olen tunneihminen, ehdottomasti. Yhä enemmän olen iän myötä myös järki-ihminen. Mutta laskelmoivaa minusta ei saa tekemälläkään. Siis semmoista elintaso-opportunistilaskelmoivaa. Sen tähden me olemmekin enemmän kokemusrikkaita kuin pankkisaldopäteviä. Siksi meillä on ollut esimerkiksi vaikka se vaaleanpunainen, numeroina laskettuna nk. huono kiinteistösijoitus -mutta niitä ikimuistoisia hetkiä siellä vaaleanpunaisessa talossa ei  rahassa mitata! Tähän ajatukseen on yhtynyt jopa harkitseva mieheni.

Kun elää uutiset ja asiat tunteella, on toisinaan hankala olla. Raastavan hankalaa. Viikonloppuna jäin yksin kauppareissun päätteeksi itkemään ikävän tuskaa autoon, oikein ääneen ulvomaan, ja melkein tuntui ylipääsemättömältä ajatella, että ystävillä Suomessa on tiukat paikat, enkä minä ole lähellä auttamassa. Tai edes lähellä. Siihen samaan syssyyn taas erikoissettinä lisäkipuna sydämessä ikävä omia lapsia Suomessa. Olin melkoisen alakuloisissa fiiliksissä. Yksinäinen tunnetason kokemusteni kanssa. Ihminen joskus on.

Ja sitten koitti taas maanantai. Koulubussit rullasivat, lounasrasiat täyttyivät eväistä ja tilanne Suomessakin tuntui helpottavan. Läheinen ystävä soitti pitkän ja terapeuttisen vertaispuhelun Suomesta. Uusi naapuri kutsui päiväkahville. Tenttasin väliin jääneitä kertotauluja koulupojaltani. Kotiruoka sai kehuja. Nukahdin kotisohvalle jo iltakahdeksalta. Jatkoin siitä yöunille…

Ja heräsin tiistaihin kuin uudestisyntyneenä. Tunsin onnea ja iloa. Koin, että pähkäilemäni asiat kyllä järjestyvät tavalla tai toisella. Jäisten teitten takia koulubussit ja koulut starttasivat kaksi tuntia normaalia myöhemmin. Vaikka omat sunnitelmani päivälle menivätkin uusiksi, saivat pojat rennon aamun ennen koulua. Aurinko paistoi. Ruokakauppareissulla pistäydyin lähistöllä asuvan toisen naapurin luona ja kahvikupin ääressä paransimme maailmaa. Oli vaan niin hyvä olla. Hetkellinen tunne jopa tuttuudesta, olisinko edes puoli milliä juurtunut nykyiseen elinympäristööni? Kyllä arki on parasta ja pitää asiat perspektiivissä. Vielä kun saisin ne lapsikultani tänne!

Kun elää uutiset ja asiat tunteella, on toisinaan valtavan hyvä olla. Niinkuin huippuonnellinen olotilastaan. Silloin arjen pienet kompastelut eivät hidasta elämää, vaan pikemminkin sytyttävät tsemppaamaan. Onni löytyy arjesta. Aina. Keskitytään siihen. Missä ikinä olemmekaan!

Advertisements

One thought on “Onni löytyy arjesta. Aina.

  1. Jäin nyt ihan kiinni tähän sun blogiin! Kirjoitat todella positiivisesti myös ikävistä asioista… ja siitä että myrskyn jälkeen on aina aurinkoa!

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s