Seattlen muuttaja-Järviset

Vuoret ja Tyyni valtameri -ja siinä välissä me suomalaiset it-työn perässä tänne Seattlen seudulle viime vuosien aikana muuttaneet (Microsoft-) perheet. On heitä tietysti muitakin, mutta vahvana vaikuttajana Redmondissa pääkonttoria pitävä MS. Muuttoliike suomalaisten osalta on ollut vilkasta. Puheissa liikkuu arvio, että yksinomaan tämän syksyn aikana tänne on rantautunut lähes 50 perhettä. Meidän muuton aikoihin tänne taisi tulla noin 20 perhettä. Ja mikäpä sen mukavampaa, kyllähän tänne mahtuu!

Mutu-tuntumalla analysoisin, että tyypillinen muuttaja-Järvinen on kaksilapsinen perhe, keski-ikä vanhemmilla n. 35- vuotta. Muuttaja-Järviset ovat pk-seudulta, Tampereen ympäristöstä tai pohjoisen alueelta Oulusta -siis niiltä paikkakunnilta, missä Nokia/MS:lla on ollut konttoreita. Tyypillistä on, että myös naiset ovat koulutettuja, mutta muuton myötä suurin osa jättäytyy kotirouvaksi. Ensin ei ole työlupaa -ja sitten kotirouvailu tuntuukin jo aika kätevältä. Kun on Suomessa puskettu ylikuormitetussa ruuhkavuosibussissa hikikarpalot otsalla, on mukava ottaa rennommin. Täällä on yleistä, että äidit ovat kotona. Täällä se kertoo myös elintasosta. Miehen tulot elättävät koko perheen ja miehen työpaikan vakuutuksiin onkin sidottu koko perheen sairasvakuutukset.

img_5712
Suomalaiset kokoontuvat pelailemaan yhdessä. Kuva otettu Redmondin Grass Lawn Parkista.

 

Suomalaiset verkostoituvat vauhdilla keskenään -olemmehan me todellista some-kansaa! Facebookissa on omia suljettuja ryhmiä täällä asuville suomalaisille. Tutuksi tullaan, vaikka ei niin tunnettaisikaan. Perheet koluavat aktiivisesti lähialueen must-paikkoja. Havaiji ja Meksiko tulevat Kanadan ohella tutuksi -Kalifornia Harry Potter-maailmoineen ja Teemu Selänne -tavernoineen ovat nyt itsestäänselvät must-paikat. Käydään laskettelemassa läheisillä ja vähän kaukaisimmillakin vuorilla, ja jos et murtsikkaa hiihtänyt Suomessa, niin täällä sitä sivakoidaan marjomatikaismaiseen tapaan. Havuja, p***ele! On kansalaisvelvollisus, että suomalaiset harrastavat. Pelaavat socceria, voimistelevat ja ratsastavat. Naiset pumppaavat kehoa kuntoon kuntoklubien ryhmäliikuntatunneilla ja YMCA:lla. Miehet kiskovat rautaa ja kettinkiä eliminoidakseen päätetyön haittavaikutuksia. Ja kaikki syövät sushia ja vietnamilaisen keittiön herkkuja .Ulkona käydään useita  kertoja viikossa ja noutopizza nyt lasketaan melkein kotiruuaksi. Ja jos olet yhä ulalla tai ulkopuolinen, ei hätää. Viimeistään Suomi-koululla löytyy hengenheimolaisia. Suomi-koulu onkin, paitsi lasten kaverustumispaikka, verraton deittimesta perheen aikuisille. Tulkaapa käymään! Lähdettäiskö syömään?

Me suomalaiset olemme pisara meressä paikallisen väestön keskuudessa. Asuinalueemme koostuu intialais- ja aasialaisväestöstä perusjenkkien lisäksi. Koulukuvissa vaalea pellavapää erottuu poikkeavana (suomalaisittain) eksoottisesta tummatukkaisesta lapsiryhmästä. Itse olen oppinut paljon esim. intialaisista tavoista, koska koulubussipysäkillä tapaamme päivittäin mm. intialaisen Sunshryn äidin kanssa. Juhlapyhiä olemme viettäneet lähinnä amerikkalaisissa kodeissa. On aina yhtä hämmästyttävää kokea sitä suurta sukurakkautta ja kanssakäymistä, joka on täällä aivan normaalia. Olen alkanut vähän sääliä meitä suomalaisia, jotka niin kovasti haluamme olla itsenäisiä hinnalla millä hyvänsä, että saatamme jäädä hiukan yksinäisiksi siinä sivutuotteena. Sukuyhteys saattaa olla ohkainen, eikä oikein sisaruksetkaan edes aina tunne aikuisena toisiaan. Niin, ja täällä paikallisen taholta sinulle ehdotetaan aina retkeä vuorille: Lähdetäänkö haikille?

img_7145
Tässä painellaan päättäväisyyttä täynnä sunnuntailounaalle naapurustoon muuttaneen suurperheen luokse. Huippua, että saatiin kävelyetäisyydelle kavereita!

No, me Suomiset ei olla ihan keskiverto muuttaja-Järviset-perhe. Eikä kai meistä muuttajista kukaan niin kovin keskiverto. Vaatii keskivertoa enemmän muuttaa mantereelta toiselle. No mutta siis..meihin ei-standardisoituihin Suomisiin…hahhah! Meitä on moninkertainen määrä. Me muutimme tänne kehitysvammaisesta pojasta huolimatta (se oli rohkea, mutta loistava päätös -kokemuksena kantaa vielä pitkälle positiivisuudessaan). Me sijoitumme ikähaarukassa sinne vanhempaan päähän. Koska olemme kirkon varjolla saaneet kymmeniä amerikkalaisia ystäväperheitä, on kanssakäyminen suomalaisten kanssa jäänyt keskivertoa vähäisemmäksi. Vaikka mukavia suomalaisia kohdatessa syntyy yleensä yhteenkuuluvuuden ymmärrystä –mitäs me maahanmuuttajat! On siis mukava tavata myös suomalaisia. Yleistykset joutanevat romukoppaan -olemme kukin oma ja ainutlaatuinen minä -jopa täällä maailmalla! (Otsikkokuvan pipot http://www.timmeri.fi)

 

 

 

 

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s