Kahden työn loukussa?

Työnhakuprosessi on mennyt Suomessa yleensä tietyn kaavan mukaan. Kun löydät mielenkiintoisen työpaikan, haet sitä, saat kutsun haastatteluun, mahdollisiin testeihin -ja sen jälkeen menet allekirjoittamaan työsopimuksen ja aloitat työt. Well. Täällä homma on hakemissani muutamassa paikassa toiminut monivaiheisemmin. Toiseen työpaikkaan bongasin tiedot heidän omilta nettisivuilta, täytin hakemuksen, menin infoon, pääsin haastatteluun, testeihin, sain tiedon työpaikan varmistumisesta, menin varmentamaan työlupakelpoisuuteni ja maassaololupani, pieni lisähaastattelu ja nyt odottelen tietoa orientaatiovaiheen aloitusajankohdasta. Periaatteessa simppeliä. Paitsi. Koska monilta osin koneet vievät prosessia eteenpäin, sain uuden kutsun I-9 kelpoisuuden todentamistilaisuuteen, siis siihen, missä jo olin viime viikolla. Olen yrittänyt ottaa yhteyttä ko. konsulttifirmaan, en ole saanut ketään langan päähän. En myöskään saa sähköposteja perille. Huomenna taitaa olla edessä parin tunnin turha reissu Redmondiin, täytyyhän siellä konsulttifirmassa pyörähtää JOTTEI työnaloitusprosessini pysähdy.

Sitten on se toinen mahdollinen työ. Työ, josta kaverini vinkkasi, oli talon sisäisessä haussa. Täällä, jos missä, on suosittelijoilla suuri vaikutus, että pääset työhaastatteluun. Otin yhteyttä kontaktihenkilöihin, sovimme, että menen paikan päälle heidän koneillaan täyttämään hakemukset (koska ei ollut julkisessa haussa) ja haastattelu tehtiin heti siihen perään, kaksi pomoa paikalla. Haastattelu meni ihan mukavasti. Paljon behavoristisia kysymyksiä, joita toinen haastattelija esitti ja toinen merkitsi muistiin ja tarkkaili. Lupasivat soittaa jatkosta. Soitto tuli tänään, vielä lisätehtäviä ja kysymyksiä ja niiden analysoimisen jälkeen siirrytään seuraavaan vaiheeseen. Luultavasti.

Olen päässäni ynnäillyt työpaikkojen plussia ja miinuksia yhteen päätöksen helpottamiseksi. Olen yrittänyt ennustaa, kummassa työssä pystyn edelleenkin olemaan riittävissä voimavaroissa kotipesää ajatellen? Kumpi työ on mielekkäämpi? Onko parempi korvaus ja lyhyempi työmatka vaakakupissa sittenkin tärkeämpi pointti, kuin tyylikäs ympäristö ja työ, jossa taatusti joutuisin (kielitaidollisesti ainakin) osaamiseni rajoille? Olen jopa miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, etten mene kumpaakaan työhön. Vien prosesseja eteenpäin tasapuolisesti. Ratkaisu on enää päivien päässä. Onneksi ei ole pakkoa mihinkään.

Ja sitten on tämä talo, joka pitäisi pakata. Muutamat muistamiset, jotka pitäisi kääriä pakettiin. Kortit, jotka pitäisi kiikuttaa postiin. Koululaisten tarpeet ja lähestyvä joululoma. Ja sitkeästi sydänalassa nakuttava Suomi-lapset -ikävä. Mutta se onkin sitten ihan oman postauksen aihe!

seattlecoast
Seattle Puget Sound rantaviivaa.
Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s