Miten pitää suome(sta)n kielestä kiinni?

Joka toinen lauantai suuntaamme aamulla eskari-ikäisemme kanssa kohti Redmondissa toimivaa Suomi-koulua. Mutta mitä se Suomi-koulu oikein on? Mitä muuta sieltä pakataan reppuun, paitsi suomalaiskontekteja ja kavereita? Ihmisiä, jotka ovat käytännössä juuri samassa tilanteessa kuin sinäkin ulkomailla asuessasi.

Suomi-kouluja taitaa tällä hetkellä toimia lähes 50 eri maassa, ja koulun alkuperäinen tarkoitus on tukea ulkomailla asuvia lapsia säilyttämään suomen kieli puheessa, sekä helpottaa esim. mahdollista paluumuuttajaa, kun väliaikainen asuminen ulkomailla loppuu ja paluu koti-Suomeen on ajankohtainen. Seattlen Suomi-koulu pullistelee väkimäärällään, ja jonotuslistat kouluun ovat pidentyneet kuluneen syksyn aikana. Läheskään kaikki halukkaat eivät ole mahtuneet koulun ryhmiin. Suomalaisten muuttopiikki Seattlen seudulle on ollut tänä syksynä erityisen vilkasta Microsoftin lakkautettua lähes kaikki IT-toimintonsa Suomessa. Joukkoon mahtuu myös muita asiantuntijayritysten työntekijöitä. Suomi-koulun porukka on kansainvälistä, avointa ja helposti lähestyttävää sakkia ja viimeksi tänään osallistuin Suomi-koulun vaikuttajanaisten järjestämään Naiset töihin-koulutustilaisuuteen. Tiukkaa faktaa hyvässä ilmapiirissä. Me suomalaiset olemme hyvin koulutettua porukkaa, ja työtä varmasti löytyy kaikille halukkaille, jotka vaan haluavat oppia täkäläiset työnhakuniksit. Tilaisuuden jälkeen piipahdimme tänne samaan aikaan muuttaneen ystäväni kanssa Panera breadiin sopalle ja sandwitchille -ja tuli siinä suolattua soppaa omilla kyynelilläkin, kun kuulumisia vaihdettiin.atalvimaki

Toisinaan ikävä puristaa rintaa ihan valtavasti. En ikävöi paikkoja, en erityisesti edes Suomea -mutta Suomessa olevia lapsia ikävöin. Ikävöin niin, että jos en pidä itseäni kieseissä, tunnepato aukeaa ja kyyneleet virtaavat poskilleni. Ikävöin sitä, etten voi olla pehmentämässä nuoren elämän pettymyksiä tarjoamalla lempiruokaa ja kuuntelevaa korvaa hänelle, joka hakee uutta kurssia elämäänsä. Ikävöin sitä, ettemme juuri koskaan koe koko perhe koolla-härdelliä -sen iloja ja melua yhdessä. Kaikki 11 perheenjäsentä. Ikävöin sitä, etten pääse jakamaan arkisia minä ja mun melkein aikuinen-kahvihetkiä, erimielisyyksiä, onnistumisen tunteita, välitavoitteiden saavuttamista, nuorten ystävien onnea,  isovanhempien tapaamista, kummisynttäreiden riemua, kotikylämme vapautta lasten liikkua, lasten kaverisuhteiden helppoutta, koulunkäynnin vaivattomuutta, lähisukua, ystäväperheitä -heitä, joilla oli myös valtavan positiivinen vaikutus lastemme elämään. Ikävöin monipuolista ja rikasta äidinkieltä ympärilläni. Kieltä, jonka säilyttämisen lasten kotikielenä haluaisin säilyvän rikkaana ja värikkäänä. Että kotikielemme sävy kertoisi myös tunteistamme,  eikä olisi pelkkiä kielto- ja rajoituslauseita.

Olen itse yrittänyt roikkua suomen kielen oikeaoppisuudessa kirjoittamalla sitä päivittäin. Samaa olen ehdottanut lapsilleni: kirjoittakaa päiväkirjaa, sähköpostia, kortteja, kirjeitä tai ihan mitä vaan, että kaksoiskonsonantit ja pilkut loksahtelisivat kohdillensa. Kielen köyhtyminen tapahtuu hetkessä, salakavalasti. Siksi etenkin eskarilaisemme Suomi-koulun tunnit ovat tärkeä toimintamuoto kielellisen taidon ylläpitämiseksi. Häneltä lipsahtavat sanat vähän sinne päin: “Mulla on kylsää“, ” Minäkin aloitan karkkilukon” jne.  Kirjoja lapset onneksi lukevat ahkerasti, mitä vain käsiinsä saavat. Ja kolme neljäkin kertaa, jos on oikein hyvä kirja. Suomi-koulun kirjastosta voi lainata kotiin suomenkielisiä kirjoja -myös Seattlen suomalaiset fb-kirpparilla kierrätetään ahkerasti lukemista.

Vaikka pojilla ei juuri suomenkielisiä kavereita täällä ole, on pieni ihme, että nykyinen talomme saa meidän jälkeen asukkaakseen suomalaisen perheen. Me siis saamme kilometrin säteelle suomea puhuvan lapsiperheen. Uskon, että samassa naapurustossa asuminen tarkoittaa, paitsi itsenäistä asumista ja elämistä, myös suomenkielen puhumisen mahdollisuutta ja sen ylläpitämistä leppoisan hyvä naapuri- kanssakäymisen  myötä. Näin saamme palan suome(a)nkieltä keskelle Amerikkaa. Ja sen talvisen hiihtoladun voikin sitten kuvitella omassa päässään tuohon viereiselle (vihreälle) luonnonsuojelualueelle… asuomilatu

Advertisements

One thought on “Miten pitää suome(sta)n kielestä kiinni?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s