Lähelläni ääretön maailma

Kotikadullamme on 10 taloa. Vastapäiset naapurimme ovat alunperin Guamista ja New Mexicosta. Naapurustossamme on kolme aasialaistaustaista perhettä, kaksi intilaistaustaista perhettä ja yksi perhe, joka on muuttanut Somaliasta Arabiemiraattien kautta 10 vuotta sitten Yhdysvaltoihin. Niin, ja vielä yksi perhe, jonka isä on syntyperäinen seattlelainen -vaimo imigrantti Filippiineiltä. Tänne sukeltaa hyvin joukkoon yksi suomalaisperhe. Melkein huomaamatta.

Kuva kotitalostamme zillow.com sivustoilta.

Olenhan minä aiemminkin tiennyt, että Yhdysvallat ovat eri kansallisuuksien sulatusuuni. Kohta  vuoden täällä asuneena väestön monimuotoisuus konkretisoituu ymmärrettyäni, että olemme kuin kuka tahansa tänne (työn perässä) muuttanut tavallinen perhe. Alueemme koulut korostavat monikansallisuuden tarjoamia mahdollisuuksia ja rikkautta, ja niissä keskitytään opetustyön ohella kunnioittamaan ja arvostamaan erilaisia ihmisiä ja kulttuuritaustoja hyvin aktiivisesti. Viimeksi presidentinvaalien jälkeen tuli koteihin pitkä kirjelmä, jossa rohkaistiin puhumaan lasten kanssa kunnioittavasta asenteesta mm. presidentin valintaa kohtaan. Useinhan omat asenteemme ja aikuisten ajatukset kotipiirissä heijastuvat lasten käytökseen ja asenteiden rakentumiseen. Teemme parempaa huomista puhumalla kunnioittaen toisistamme mesoamisen sijaan. Eihän se aina ole helppoa, mutta meillä mieheni on oiva esimerkki siitä, että häntä en koskaan saa edes leikillä mukaan toisten ihmisten parjaamiseen. Kun totesin jotain negatiivista aasialaisista yhden tapauksen pohjalta, kutsui hän kommentiani rasistiseksi ja katteettomaksi yleistykseksi. Minä hiljenin. Ja nolostuin. Tunnistin pikku rasistin puheessani. Näin huomaamatta voin tahattomasti vaikuttaa siihen, että lapset omivat ajattelemattomia sanojani omaan asennemaailmaansa.

Me mahdumme tänne kaikki. Ikään, rotuun, uskontoon  ja sukupuoleen katsomatta. Olen koulubussipysäkillä päivittäin keskusteluissa Sunshrayn (intialainen) ja Izabellan (filippiiniläis-amerikkalainen) äitien kanssa. Olen lumoutuneena katsellut kuvia heidän intialaisista häistään, keskustellut juhlien ja ruokien erilaisuudesta ja oppinut hitusen siitä maailmasta, josta minulla ei ole ollut minkäänlaista tietoa. Huteria mielikuvia vain.

Kun joulukuun lopulla olemme muuttamassa muutamaa korttelia kauemmaksi nykyisestä asuintalostamme, kutsumme sitä ennen kaksi meille läheiseksi muodostunutta perhettä kotikadultamme joulukahville luoksemme. Tarkoituksenani on tehdä suomalaisia suolaisia ja makeita leivonnaisia kahvipöydän tarjoamisiksi. Ennenkaikkea tarkoituksemme on kiittää heitä ystävällisyydestä ja avuliaisuudesta kuluneen vuoden aikana. Omarin perheen Jamal on poikiemme hyvä kaveri ja vastapäisen naapurin Noah samassa koulussa yläasteikäisen poikamme kanssa. Me ihmiset tarvitsemme toinen toisiamme. Koen olevani niin monta kokemusta rikkaampi myös heidän tarinoidensa ja ystävyydensä myötä. Kuka olisi tiennyt, että löydän muslimiperheen arjesta ja arvoista niin runsaasti yhtäläisyyksiä oman elämäni kanssa?

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s