Kotiäiti ei ole kotirouva

Kuvittelin eleleväni täällä kaikessa rauhassa ja vähän tylsyydessäkin kotirouvaillen. Mutta ison perheen äidille se taisi olla alunperinkin vain ihan hassu vitsi. Vaikka meillä tällä puolella maailmaa on tällä hetkellä “vain” viisi poikasta, tulee sitä paljon tehtyä asioita sinne Suomenkin suuntaan. Muutakin, kuin siirreltyä perusteltuihin sponsorointipyyntöihin rahaa. Tai vilkaistua Wilmaa. Tai whappailtua perheryhmässä ja yksityisesti. Kyllähän he ottavat itsenäisesti päämäärää elämälleen, mutta olemme takavasemmalla tukemassa heitä, vielä keskenkasvuisia. Vaikka olisivatkin jo yli 20-vuotiaita.

Täällä olevien poikien kanssa on alkamassa lyhennetty kouluviikko keskiviikosta keskiviikkoon, joka sisältää “konferenssit” eli vanhempainvartit opettajien kanssa. Tämä käytäntö nyt neljällä alakouluikäisellä. Posti on alkuviikosta jo tuonut kirjeet, jossa on ensimmäiset arvioinnit koulusuorituksista. Mieltä liikuttivat taas eniten erityislapsemme arvioinnit. Omalla tasollaan pikkumies on kehittynyt kevään arviointiin nähden kaikilla osa-alueilla. Iloitsen edistysaskelista vedet silmissä, sydän vereslihalla. Erityisyys on monessa mielessä opettanut niin paljon meitä vanhempia, mutta kyllä se ajoittain kirpaisee. Ja toisinaan vaatiikin aika tavalla enemmän, kuin mitä vastaavassa iässä olleiden sisarusten kanssa aikanaan. Nythän meillä on käytössä neljä eri kieltä hänen kanssaan: suomenkieliset tukiviittomat -ja samat englanniksi, sekä suomen kieli ja englannin kieli. Kommunikointi ei aina ole ongelmatonta -toisaalta se ei aina ole ongelmatonta teini-ikäisemmekään kanssa. Mutta opettavaista se on aina vaan uudestaan ja uudestaan… Olen laskenut, että nykyisen teinin jälkeen on edessä vielä neljä teini-ikäistä -sitten olen painanut ajatusteni off-nappulaa!

Tänään sain vihdoinkin tilattua hammaslääkäriajat lastenlääkärimme suosittelemalle lastenhammaslääkäri Dr. Ramalle, joka onneksi ottaa vastaan uusia potilaita tällä hetkellä. Hammashoito on täällä melkoista rahastusta. Hyväkään vakuutus ei korvaa kuin noin puolet kaikesta -odottelemme siis viiden pojan hammashoidosta useiden tuhansien dollareiden laskua. Nyt jo tiedämme, että oikomishoito odottaa yhtä kaveria ja yhdellä kasvaa hampaat kitalaesta, kun vanhat eivät vain tipu edestä pois. Kaikkien kohdalla pelkään elintarvikkeiden piilosokerin vaikutusta hampaiden reikiintymiseen, vaikka täällä asuessamme olemme (hammaslääkärilaskun painajainen mielessä) motivoituneet suun hoitoon Suomea paremmin. Olemme siis tainneet ottaa itse enemmän vastuuta, kun yhteiskunta ei maksakaan lystiä. Olen jaksanut kotiäitinä paremmin jankuttaa hampaiden harjaamisesta, kuin työelämässä ollessani. Totta se on. Kiireellisenä sain yhden tarkastusajan jo huomiselle hampaatkitalaestaulos-tapaukselle. Muiden suut pääsevät käsittelyyn vasta tammikuussa. Niin, kerroinko jo, että täällä hammaslääkärissä käydään 6 kuukauden välein. Ja että hampaiden puhdistus kuuluu automaattisesti tarkastukseen. Vielä päässäni risteilee pieni kapina kosmeettista hammashoitoa vastaan (joka täällä tuntuu olevan melko tavallista) -toisaalta onhan se kaunis helmihammasrivistö nätimpi suussa kuin legopalikat sinne tänne sekaisin vieskeltynä.

Iltapäivän muutaman tunnin “vapaa” meni tänäänkin kuin sujahtaen ohi. Ruokakauppareissu, muuttoon liittyvien  bussikuljetusmuutoksien hoitelu ja hammaslääkärille rekisteröityminen -siinähän se aika iloisesti soljuikin ohi, ja nyt tämä kotiäiti lampsii lastansa koulubussilta vastaanottamaan. Ei siis merkkiäkään pitkästymisestä.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s