Yksi (yh-)lauantai Seattlen seudulla

Päiviä, jolloin olo on jo aamulla valmiiksi sumuinen. Herätyskello soittaa jo seitsemältä ja (liian vähäisen) aamukahvikupin jälkeen ryhdyn kaivertamaan kurpitsasta sisälmykset pois -toimii muuten jätskikauhalla ihan hyvin, kiitos Tupperwaren. Kävi mielessä, että homma olisi vaatinut miehisiä voimia, mutta minun puolisoni (ja voimat) ovat yhä Suomessa…Heti yhdeksän jälkeen hoputan poikaa kenkiin ja autoon -ja puolessa välissä yli puolen tunnin ajomatkaa Suomi-koululle muistan, että vaivalla kaivertamani kurpitsa jäi nököttämään etukuistille. Pieni neuvottelu tien poskessa: olemme jo niin pitkällä, että jos käännymme kotiin hakemaan kurpitsaa, olemme (liikaa) myöhässä koululta. Vaihtoehdot vähissä. Koululle ilman kurpitsaa tai ilman koulupäivää kotiin. Sinkkonen sanoo, että yksi vanhempien tehtävistä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Jossain olen siis hyvä…

Pienen pettymysitkun saattelemana jatkamme koululle. Siellä kurpitsaprojektit täydessä touhussa. Monet naamiaisasuissa, me emme. Jätän pojan koululle ja uloslähteissäni kävelen päin lasiseinää. Vauhdilla. Seinän vieressä ovi, josta minun PITI mennä. Minä NIIN tarvitsen sen toisen aamukahvikupillisen! Neuvon itseäni matkalla autolle: nyt keskity, aja rauhassa, koeta selviytyä kotiin hakemaan isoja poikia ehjin nahoin…

Kotiin kaupan kautta ja hätäisesti lämmitämme eilistä soppaa, joka lennossa kauhotaan kitoihin ja taas hyppäämme autoon, nyt koko remmin voimin. Ajelemme syksyisen kultaruskan ja auringonpaisteen saattelemana noukkimaan Suomi-koululaisen ja suuntaamme kohti Seattlen pohjoispuolta. Ruuhkautuva iltapäiväliikenne ja nopea päässälasku matka-ajasta saa minut valitsemaan maksullisen reitin Lake Washingtonin yli nopeamman sillan kautta. Tietullit napsahtavat kätevästi postissa maksettavaksi, nopeuden lisähinta on noin 5 dollaria. Kieli keskellä suuta perille -ajoissa!

Indoor soccer -pelit sujuvat tuttuun tapaan suvereenisti. Minulta aina kysytään, että kuinka paljon pojat oikein ovat pelanneet, kun tekevät 3-5 maalia per peli. Suomi-kodin pihanurmi ja Söörmarkun kaverit ovat kasvattaneet taitavasti pelisilmää jokapäiväisissä pihapeleissä -kuka tässä nyt mitään jalkapalloseuraa oikein tarvitsee, kun omasta takaa on 9 pelihullua!

img_5217
Vuoroin vieraissa. Dale Turner Family YMCA, North Seattle

Kaiken tämän lauantairuljanssin keskellä olen saanut puheluita talon omistajilta ja asunnonvälittäjiltä. Sähköposti täyttyy varmistuskyselyistä: olethan tulossa näytölle? Pitää aktivoida linkki tai perua. Olemme ryhtyneet katselemaan asuntoja nyt niin paljon, että huomenna käyn katsomassa paria kohdetta heti aamupäivästä ja jos ei mikään nappaa/menee nenän edestä jollekin toiselle/ei vakuuta, jatkamme  jahtia marraskuussa. Minun on pitänyt kirjautua sivuistolle, joka profiloi luottohistoriani ja pisteyttää maksukykyni, sillä alle tiettyjen luotettavuuspisteiden asunnon vuokraaminen on lähes mahdotonta. Minun maksukykyni on yhtä kuin mieheni tulot -kotirouvailun kummallinen elämä! Nyrkkisääntö lienee, että vuokratalon hinta saa olla maksimissaan 1/3 osa kuukauden bruttotuloista. Ihan järkevä laskukaava. Me kyllä haemme ensisijaisesti nykyistä pienempää (ja mielellään edes muutaman satasen edullisempaa) taloa, mutta samalta koulualueelta.  Olemme jo varautuneet siihen, että joulukuussa joudumme maksamaan kahta vuokrataloa päällekäin, jos sopiva löytyy ennen vuodenvaihdetta.

Poikien jalat ovat (onneksi) kaikesta liikkumisesta niin muussina, että ei tarvinnut kovin paljon ylipuhua heitä jättämään illan jääkiekkoa väliin. Jääkiekkoa kun pelataan monen moottoritiemailin päässä iltamyöhään, eikä minua nyt ihan hurjasti nappaa lähteä sinne väsyneet pikkumiehet mukanani. Väliaikaisena yksinhuoltajana homma toimii niin, että minne menenkin, sinne menee viisikkonikin. Tämä poikkeusaika alkaa onneksi olla lopuillaan (kaksi vuorokautta jäljellä) ja se on muistuttanut minua siitä, miten hurjalta tuntuu olla vastuussa lapsista yksin ilman omaa aviopuolisoa. Todellinen yksinhuoltajuus on varmasti valtavasti voimia vievää, juuri sen takia, ettei sitä kaikkea vastuuta ja käytännön rumbaa ole jakamassa toinen vanhempi. Olet kaikessa se viimeinen lenkki ja peräseinä! Rispektini heille, jotka sen tekevät päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen!

Täällä tuvassa näin lauantai-illan ihanuudeksi vallitsee kotoinen sekamelska. Hövelisti mamman luvalla pelikoneajat reilulla kädellä ruuvattu, koska siivosivat auton. Ja vielä tämä  levollinen ja lämmin ilmapiiri -se, jota koko viikon olen tavoitellut. Aamusumu päässäni on seestynyt iltaa kohden. Nautitaan lauantai-illan levollisuudesta. Hyvää viikonloppua myös sinulle sinne!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s