Kertakäyttökamaa vai tarinoita, jotka jäävät elämään?

Lokakuun viimeisenä päivänä, pyhäinmiestenpäivän aattona, vietetään halloweenia. Kummallinen ilmiö, jonka viettoon on heittäydytty aivan urakalla myös Suomessa viime vuosien ajan. Koulussa se oli usein naamiaispäivä ja jokavuotinen murheenkryyni: miten suloisesta pellavapäästä saisi loihdittua mahdollisimman kaamean ja pelottavan? Usein koko homma jäi puolitiehen -koska minä en henkilökohtaisesti ole koskaan ikinä lämmennyt halloweenin viettoon. Minusta se vaikuttaa jopa hieman rienaavalta tapahtumalta. Täällä kavahdin luuranko- ja hämähäkinseittikoristeita, joita kauppoihin alkoi putkahdella heti itsenäisyyspäivän jälkeen heinäkuun lopulla. Yllättävää (ja positiivista) kylläkin, että kouluihin ei täällä saa pukeutua naamioasuihin (turvallisuuden takia). Halloween pysyy ainakin siltä osin hanskassa, eikä tarvitse alkaa valmistautua suuriin keskusteluihin lasten kanssa, miksi emme lähde satsaamaan hirviöasuihin. Ja kyllähän se sotii jotenkin omaa ajatusmaailmaa vastaan koko juttu. Vaikea selittää. Kyllä meillä varmaankin varaudutaan kulmakunnan lasten “karkki tai kepponen”- vierailuhin ovella. Olen luvannut omilleni, että saavat herkutella kyseisenä iltana ilman keppostelua myös.

pumpkins_squashes_and_gourds_196655
Kurpitsasato voi itsessään olla kuin taideteos.

Pyhäinmiestenpäivä 1.11 on harras ja haikeakin pyhä, jolloin ainakin itse muistelen jo edesmenneitä läheisiä ja tärkeitä ihmisiä. Alunperin pyhäinpäivä oli omistettu uskonsa puolesta kuolleille marttyyreille. Nyt ajankohta on yleinen muistojuhla kaikille vainajille. Tänä vuonna syttyy useampi kynttilä, sillä tänä vuonna olen menettänyt äkillisesti ihanan ystävän ja pitkän sairauden murtamana kummienon. Myös tuttavan aviopuolison menetys pysäyttää aivan erityisellä tavalla, sillä häntä jäivät kaipaamaan puoliso ja pienet kaksospojat. Ukinkin kuolemasta on vasta reilu vuosi. Pyhäinpäivän seutuvilla tulee elämää pohdittua pintaa syvemmältä. Hiljennyttyä. Kurpitsajuhlan kertakäyttökulttuuria mielummin haluaisin juurruttaa lapsiakin muisteloihin ja tarinoihin heistä, joita ei enää ole. Miten sinä suhtaudut tähän pelon ja pimeyden ja toisaalta toivon ja valon aikaan?

autumn_background_208731
Pyhäinpäivän haikeita tunnelmia…sopii hyvin syksyyn.
Advertisements

2 thoughts on “Kertakäyttökamaa vai tarinoita, jotka jäävät elämään?

  1. Minäkin muistelen pyhäinpäivänä mieluimmin poismenneitä omaisiani. Ja minusta tuntuu rienaavalta se, että samaan aikaan kuolemasta tehdään mautonta pilaa. Mutta lapset helposti omaksuvat kaikki tavat joilla he pääsevät karkkia kerjäämään: palmusunnuntain virpominen ja pääsiäislauantain trullit on jo yhdistetty, halloween on uusin karkinkerjuujuhla.

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s