Kun vähiten odotat mitään

Tavallinen sunnuntai. Aamulla kirkkoon. Kuun ensimmäinen sunnuntai on aina ehtoolliskirkko ja tavallista lähes tuplasti pidempi sessio. Olin edellisiltana tutkinut asioita osastolla “kasvattaja” ja lähes ahdistuneena aamupalapöydässä aloin pulputa asioita tyyliin: ennen jaksettiin niin hyvin kaikkea yhdessä ja nyt kaikki vaan seurustelevat padiensa, puhelimiensa, xboxiensa kanssa. Ja tämä siis koskettaa ennenkaikkea meitä aikuisia! Runsasta wappailua olen itselleni perustellut sillä, että se on niin kätevä kanava ulkomaailmaan, tuo Suomen ja suomalaiset lähelle ja plaapplaapplaap. On se sitäkin, mutta mukavuuttahan se ennen kaikkea on. KUN EI VIITSISI OLLA AIKUINEN !

IMG_2690

No sinne kirkkoon kuitenkin. Mukava nähdä tuttuja, jotka ovat viettäneet usean viikon kesästä maan itäpuolen osavaltioissa kotiseudullaan: Michiganissa, Minnesotassa, Massachusettes… Siinä kuulumisia vaihdettaessa luokseni tuli nainen, joka kutsui meidät kylään. Okei, joo…mikähän on osoite, kirjoitatko ylös…sopiiko kolmen tunnin päästä? Lapusta luin isäntäperheen nimen ja kyselin pikatiivistelmänä kaveriltani, keitä he ovat.

IMG_2686

Muutaman tunnin kuluttua hyppäsimme autoon uimakamppeet mukana, koska perheen äiti kertoi, että asuvat joen rannalla ja saunakin lämpiää. Kyläpaikka sijaitsi kodistamme puolen tunnin päässä. Isäntä kertoi paikan historiaa ja esitteli paikkoja. Omat hevostallit ja uudet hevoset, oma kiekkokaukalo, Skykomish-joki ja saunarakennus, osavaltion suurin keinu (minun päätelmää) ja valtavat yli 300 acres maata. Lasten ja lastenmielisten unelmapaikka!

IMG_2676

Pojat pelailivat, leikkivät, saunoivat, uivat ja sanalla sanoen nauttivat sydämensä kyllyydestä. Amerikkalainen vieraanvaraisuus ja isäntäperheen ystävällisyys jäivät lämmittämään koko porukkaa vielä kotimatkallakin. Itse koin, että emäntä oli monella tavalla niin mutkaton keskustelukumppani ilman jatkuvaa small talkia, että iltapäivä ja ilta kuluivat kuin siivillä! Koin, että keskustelimme asioista, joiden avulla tutustuimme toisiimme ihan aidosti ja syvemmällä tasolla. Ja juttua riitti! Toisinaan nämä kohtaamiset ihmisten kanssa kun voivat jäädä parhaimmillaankin vain hyvin pinnalliselle tasolle.

IMG_2674

Päivä, joka alkoi hiukan alavireisesti, sai siis odottamattoman kyläkutsun puitteissa mieltä kohottavan ja sydäntä lämmittävän päätöksen. Autossa yksi pojistamme sanoikin, että “Äiti, eikö tämä nyt ollut melkein sitä parasta perheaikaa?” Kun vähiten odotat, silloin enemmän saat?

Maatilan vahtikoira osaa ottaa näinkin rennosti!IMG_2694

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s